Teksti: Ville Rissanen. Kuva Punttikomedia-elokuvan kuvauksista, kuva: Atte Männikkö
Kuvauspaikkapäällikkö, kuvausjärjestelijä, kuvausjärjestäjä, settiauttaja, järkkä – siinä muutama nimi, jolla usein vähälle huomiolle jäänyttä, mutta ehdottoman tärkeää kuvausryhmän jäsentä kuvaillaan. Tittelillä ei loppujen lopuksi ole juurikaan väliä, kunhan tämä ammattilainen ryhmästä löytyy.
Kesällä 2024 kuvatun Ella ja kaverit Operaatio Saukko -elokuvan kuvaukset saivat paljon huomiota paikallisessa mediassa. Kaksi elokuvan kuvauspaikkaa sijaitsivat suosituilla yleisillä alueilla – Halimasjärven uimarannalla Atalassa sekä Härmälän ja Rantaperkiön rajamailla, luontopolun varrella. Tästä syystä teimme kattavaa tiedottamista sekä itse kuvauspaikkojen läheisyydessä että sosiaalisessa mediassa, jotta alueen asukkaat osaisivat varautua kuvausten aiheuttamiin muutoksiin. Useat paikallismediat tarttuivat tiedotteisiin ja tekivät kuvausjärjestelyistä julkaisuja, jotka puolestaan johtivat yleiseen kiinnostukseen kuvauksista – ja samalla lukuisiin muunnelmiin tittelistä, jota olen ylpeydellä kantanut jo usean vuoden ajan.
Kuvausjärjestäjä on visuaalinen sovittelija…
Elokuva-alan termistö ja hierarkinen työryhmärakenne titteleineen voivat aiheuttaa alan ulkopuoliselle jomotusta jo ensimmäisistä kuvailevista lauseista lähtien, mutta selvennyksen vuoksi on syytä avata kuvausjärjestäjän, lyhyemmin järjestäjän, työn kuvaa tarkemmin. Järjestäjä – ja toisaalta kuvauspaikkascout, joka on usein järjestäjän rinnakkainen tehtävä – on ammattilainen, joka palkataan melko tyypillisesti tuotantoon pian tuottajan ja ohjaajan jälkeen. Järjestäjä toimii usein ensin scouttina, joka etsii tuotannolle kuvauspaikkoja ja luovii roolilleen ominaisesti kuvausten lähestyessä järjestäjän tehtävään. Kuvauspaikkojen etsintää tehdään usein myös tilanteessa, jolloin tuotanto ei ole esimerkiksi vielä täysin varmasti toteutumassa, mutta näissäkin tilanteissa kuvauspaikkascoutit ovat hyvin usein myös järjestäjinä työskenteleviä ja näin samaa ammattikuntaa.
Työ alkaa käsikirjoituksen lukemisella ja analysoinnilla sekä lähes poikkeuksetta keskustelulla ohjaajan ja muiden tässä vaiheessa tuotantoon palkattujen taiteellisesti päävastuullisten tekijöiden, kuten kuvaajan ja lavastajan kanssa. Erityisesti kuvauspaikkascoutin työ elokuvan tai tv-sarjan visuaalisena suunnannäyttäjänä jääkin valitettavan usein vähälle huomiolle, vaikka kuvauspaikkojen merkitystä ei tietenkään väheksytä.
Kuvauspaikkojen valitsemiselle on monta kriteeriä, joiden priorisointi on heti alkuvaiheessa tärkeää: ensisijaisesti ehdottomasti tärkeimpänä on luonnollisesti paikan visuaalinen näyttävyys ja sopivuus tarinaan, toisena logistinen saavutettavuus ja kolmantena taloudellinen kannattavuus. Näiden kolmen avainkohdan sovittaminen yhteen on järjestäjän tärkeimpiä tehtäviä siinä vaiheessa, kun elokuvan maailmaa rakennetaan. Ihanteellisessa tilanteessa kaikki kolme kohtaavat, mutta usein paikkoja rajataan pois esimerkiksi niiden hankalan saavutettavuuden tai kalliin hinnan takia.
Alueelliset tuotantokannustimet, kuten Tampereen kaupungin tuotantotuki, tuovat alueille tuotantoja, mikä luonnollisesti määrittää myös järjestäjän toimenkuvaa huomattavasti. Tuotantokannustin on merkittävä taloudellinen tekijä tuotannoille ja siksi järjestäjät usein löytävät itsensä tilanteesta, jossa elokuvan tai tv-sarjan maailma on luotava paikkaan, johon käsikirjoituksen tapahtumia ei ole sijoitettu. XYZ Filmsin tuottama Get Away-elokuva sijoittuu Ruotsin saaristoon, Mediawan Finlandin Piiritys-tv-sarja kertoo Ilpo Larhan tarinan 90-luvun Lahdessa ja Helsingissä ja Take Two Studiosin Lahti 2001-tv-sarja avaa fiktiivisesti Lahden vuoden 2001 MM-hiihdon dopingskandaalin taustoja – kaikki näistä on kuitenkin kuvattu Pirkanmaalla 2020-luvulla, vaikka toki Lahti 2001:ssä nähdään myös aitoja kuvauspaikkoja, kuten Lahden hiihtostadion.
Lahti 2001 -sarjan kuvauksista, kuva: Atte Männikkö
…joka on utelias ja järjestelmällinen…
Location Managers Guild Internationalin ex-varapuheenjohtaja Alison A. Taylor on todennut, että “uteliaista ihmisistä tulee hyviä scoutteja”. Ne ihmiset, jotka eksyvät tahallaan, kulkevat paikoissa ja ennen kaikkea katselevat ympärilleen. Järjestäjän tulee kuitenkin olla myös logistiikan ammattilainen, koska kuvausten käynnistyessä sen kauniin kuvauspaikan täytyy toimia kuvausryhmän työpaikkana, jolla on samat vaatimukset kuin muilla työpaikoilla: tekijöiden on päästävä paikalle suorittamaan työnsä, useimmat osastot kaipaavat sähköä työnsä tekemiseen, jokainen ryhmän työntekijä tarvitsee vessa- ja lounastaukonsa ja ulkona ollessa säältäkin on suojauduttava.
Järjestäjän työhön kuuluu kuvausten aikana siis olennaisesti myös työryhmän työkyvyn ylläpitäminen niin, että kuvaukset saadaan tehtyä aikataulun ja budjetin rajoissa. Siinä, missä valmistelun aikaan läheisimpinä työtovereina ovat taiteellisesti päävastuulliset tekijät, asettuu kuvausten aikaan kuvaustilannetta pyörittävä apulaisohjaaja järjestäjän tärkeimmäksi kumppaniksi mahdollistaen kuvausten onnistumisen. Järjestäjä on paikalla siksi, että muut saavat tehtyä työnsä rauhassa ja onnistuneesti, joten ammattimaiset järjestäjät ovat usein hyvin tarkkoja siitä, mitä elokuvan tekeminen vaatii ja mitkä sen lainalaisuudet ovat. Ja miten nämä lainalaisuudet sovitetaan viranomaisyhteistyön avulla luvanvaraiseen toimimiseen turvallisesti ja toimivasti.
Järjestelmällisyys ja pragmaattinen suhtautuminen auttavat myös siinä, miten kuvauspaikoilla toimiminen välittyy kuvausryhmälle. Järjestäjä on vastuussa työryhmän toiminnasta kuvauspaikalla niin, että kuvauspaikka palautuu kuvausten jälkeen onnistuneesti takaisin normaaliin käyttöönsä ja toivon mukaan voisi toimia kuvauspaikkana myös tulevaisuudessa. Siksi järjestäjän on hyvä olla myös sosiaalinen ja ihmisläheinen.
Get Away -elokuvan kuvauksista, kuva Ville Rissanen
…yhteisön tarpeiden vaalija.
Kun alalle tulee uusia työntekijöitä, mainitsen usein heille, että vaikka en erityisemmin perusta elokuva- ja tv-alan palkinnoista, olen silti sitä mieltä, että jos järjestäjille jaettaisiin vuosittain palkintoja, silloin ainakin palkittaisiin varmuudella mukavia ihmisiä. Antakaa, kun selitän: en vähättele muita palkittuja tekijöitä ja heidän sosiaalisia taitojaan – teroitan tällä järjestäjän roolia yhteisössä aikana ennen elokuvasirkuksen saapumista paikalle ja aina siihen asti, kunnes kuvausryhmä poistuu ja pöly laskeutuu.
Järjestäjä on lähes poikkeuksetta ainoa yhteyshenkilö kuvauspaikan ja tuotannon välillä. Tässä yhteydessä kuvauspaikka on käsitteenä laajempi kuin se, mitä valkokankaalla tai tv-ruudussa nähdään. Iso kuvausryhmä vie tilaa, näkyy ja kuuluu, mikä vaikuttaa laajalti kuvauspaikkojen välittömässä läheisyydessä. Järjestäjän ja hänen ryhmänsä tehtävänä on selvittää esimerkiksi kuvauspaikan alakerrassa toimivan päiväkodin ulkoiluaikataulut, mihin aikaan taloyhtiön jätteet kuljetetaan, estääkö valoryhmän kuorma-auto päiväkodin viereisen ravintolan toimitukset, miten turvataan ravintolan sisäänkäynnin päällä pesivän linnun rauha ja mihin siirretään takapihalta kerrostalon asukkaiden polkupyörät kuvaamisen ajaksi. On pelkästään hyödyllistä, että järjestäjä tulee toimeen kaikkien kanssa kaupunginjohdosta naapurin setään ja alakerran kirpputorin kauppiaaseen – puhumattakaan viranomaisista, joiden kanssa työskentely on olennainen osa järjestäjän prosessia. Elämän on jatkuttava elokuvakuplan jälkeen ja hyvä järjestäjä varmistaa, että näin myös käy.
Nousevan auringon varjot -sarjan kuvauksista, kuva: Juha Salminen
Panostus tuotantoon ja tulevaisuuteen
Ammattimainen kuvausjärjestäjä työskentelee usein melkoisessa ristipaineessa, kun kuvauspaikka täytyy avata kuvausryhmälle sekä niin, että se toimii visuaalisesti toivotulla tavalla ja että kuvaaminen on myös logistisesti mahdollista. Maailma kuvauspaikan ympärillä ei kuitenkaan pysähdy, jolloin on järjestäjän vastuulla tiedottaa, neuvotella, sopia, luvittaa, lahjoa ja/tai rauhoittaa ympäristöä mukautumaan ison kuvausryhmän erikoisiin tarpeisiin. Siksi hyvä järjestäjä on sosiaalinen ihmistuntija, joka pystyy logistiseen ajatteluun ja jolla on hyvä paineensietokyky. Sekä kuvauksia valmistellessa että itse kuvaustilanteissa tulee vastaan hetkiä, jolloin kaikkeen edellä mainittuun joutuu turvautumaan.
Olen itse urani aikana muun muassa istunut lakki kourassa pienen pirkanmaalaisen kunnan kirkkoherran juttusilla sopiakseni siitä, saako viime vuosituhannella tuhopoltetun kirkon ympäristössä käyttää elävää tulta kuvaustilanteessa. Olen kuvauspaikalle, toiminnassa olevalle tehtaalle saapuessani ensimmäisenä tervehtinyt ainoan yhteyshenkilöni tehtaasta vain kuullakseni, että hän on juuri irtisanoutunut ja kaahaa pois paikalta. Erästä komediaa kuvatessa jouduimme sulkemaan parkkipaikan kuvausryhmän käyttöön muutamaksi päiväksi ja haimme siihen kaupungilta luvat – tämä oli riittävä syy ohi kulkeneen kansanedustajan erityisavustajan uhata minua väkivallalla. Erään kesäisen tuotannon yhteydessä rauhoittelin useiden viestien ja puheluiden myötä huolestuneita lähiympäristön ihmisiä siitä, että kuvauspaikkana toimivalla järvellä pesivä uhanalainen lintu ei häiriinny kuvauksista ja että olemme saaneet myöntävän lausunnon ELY-keskukselta luonnonsuojelualueella toimimiseen. Eikä Ilpo Larhan pakomatka avoautolla Helsingistä kohti Lahtea ole täysin mutkatonta kuvata 12-tien liittymässä juhannuksen menoliikenteen vilkkaimpana päivänä, lupienkaan kanssa.
Mitä isompi tuotanto on kyseessä, sitä suurempi on tarve järjestäjän työlle. Pienemmätkään tuotannot eivät kuitenkaan tätä tarvetta poista, koska järjestäjä auttaa pienempääkin tuotantoa suoriutumaan helpommin. Panostus ammattimaiseen järjestäjään on panostus paitsi tuotannon visuaalisuuteen, myös sen turvallisuuteen, sujuvuuteen ja onnistumiseen – ja siihen, että kuvausryhmien toiminta ei jätä sitä koskettaneisiin yhteisöihin ja sidosryhmiin ikävää jälkimakua ja toiminnalla on jatkuvuutta.
Ville ’Rise’ Rissanen
Kirjoittaja on kuvausjärjestäjäksi ajautunut käsikirjoittaja-ohjaaja, jolla on alalta yli 20 vuoden kokemus